Näin kirjoitin tekstiviestissä, jonka lähetin heti maaliviivan ylitettyäni. Halusin jakaa kokemuksen heti minulle tärkeän ihmisen kanssa. Seuraavaksi viestin saivat äitini (mökillä kööri odotteli viestiä :D ) ja pt Marianne, koska tiesin heidän olevan hengessä mukana. Olin juuri laittanut Sports Trackerin pois päältä, kuvauttanut itseni maalissa ja yritin kävellä eteenpäin. Kävelystä ei meinannut tulla mitään. Olisi ehkä ollut vielä helpompi juosta, kun kävely tuntui heti kangistavan tärisevät jalat. Fiilikset olivat sekavat, samaan aikaan helpottuneet, voiton riemuiset ja väsyneet. Mutta paras oli vielä tulossa...
Aloitetaanpa alusta.
Kesäkuun kolmannella viikolla (15.6. alkava viikko) vasen jalka piti minua jännityksessä. Reisi kramppaili, alaselkä oireili ja vasemmalla vatsan puolelta ilmeisesti kalvo (täysin tietämätön arvailee), joka menee vatsan puolelta selän puolelle oireili myös kiristellen. Viikon aikana söin tuplana magnesiumin edistääkseni jalkojen palautumista. Liikuin kohtuullisissa määrin pelaten golfia pari kierrosta tiistaina ja keskiviikkona. Torstaina ennen reissuun lähtöä kävin salilla Mariannen kanssa tekemässä treenin. Juoksin matolla 15-20min ja treeni itsessään oli toiveestani palauttava eli sisälsi esim. lihaksia ja linjoja avaavaa rullailua jne.
Perjantaina ja lauantaina tulikin sitten käveltyä paljon Lontoossa. Kävimme ilmoittautumassa ensitöiksemme NikeTownissa sunnuntain tapahtumaan. Ilmoittautumisen yhteydessä saimme tapahtumakassin, joka sisälsi rannekkeen, kenkächipin, ohjeet sekä tapahtumapaidan.
Perjantaina jalat olivat pohkeiden ja takareisien osalta aivan tukossa. Takareiden yläosassa istuinluun alueella kudoksissa tuntui kipua, jonka arvelin olevan peräisin matkustamisesta sekä istumisesta. Kipua oli kuitenkin vähemmän kuin esim. syksyllä lennon jälkeen, mikä sekin oli hyvä asia. Särkylääkkeet auttoivat kuitenkin näihin kipuihin, eikä näin ollen suurempaa kramppia tullut, jota olin mielessäni vähän pelännyt.
Lauantain aikana takareisien tukkoisuus helpotti ja sunnuntaiaamuna oli jopa helppo olla.
Aamusella kävimme aikaisella aamiaisella hotellilla. Juuri ennen lähtöä huomasin, että kotona lataamani Polarin kello oli tyhjentänyt latauksensa mittaamalla jotakin aikaa itsekseen, joten totesin ettei sykearvoja saisi mitattua reitin varrelta. Onneksi puhelimessa on Sports Tracker, niin reitin sai edes mitattua. Aamiaisen jälkeen siirryimme metrolla Victoria parkin läheisyyteen. Kävelimme metrolta tapahtumapaikalle muiden osallistujien kanssa. Metro oli siis täynnä tyttöjä, joilla oli oranssi tapahtumapaita päällä, kenkächippi tai juoksijan ranneke kädessä. Olihan täyttä jo metrossa. We run London -tapahtuma oli myyty loppuun, joten paikanpäälle oli tulossa 10 000 naista sekä yleisö.
Tapahtuma-alueelle päästyämme (kävely noin 30min metroasemalta) lähtökarsina löytyi helposti. Lämmittelin ja venyttelin itsekseni tapahtuma-alueella ja porttien auettua siirryin lähtöalueelle. Tunnelma tiivistyi selkeästi, kun tapahtumaan osallistuvien määrä alkoi hahmottua silmin nähden kaikkien juoksijoiden puettua päälle samanlaiset paidat. Lähtöalueella oli vielä Niken järjestämä yhteislämmittely. Juoksu taisi päästä alkamaan sitten noin 10.50 eli noin 20min luvattua myöhemmin. (ennakkoinfossa 10.30). Minua tämä ei haitannut millään tavalla. Fiilis oli katossa.
Juoksureitti juostiin kahteen kertaan. Yleisöä oli koko reitin varrella kannustamassa valtavat määrät. Tarjolla oli vettä ja appelsiinin lohkoja juoksijoille. Joissain kohdin oli myös musiikkia tarjolla, mikä oli oikein piristävää. Yleisö tällaisessa tapahtumassa tuo todella tunnelmaa juoksuun ja saa tsemppaamaan omien voimien kanssa loppuun saakka.
Reitin pohja oli tasainen. Kierroksen takalenkillä oli pientä nousua, joka näkyi ehkä vähän juoksuajoissa ja tuntui vähän jaloissa, mutta hyvin tasaiseksi voisi maastoa kuvailla. Varsin mukava tällaiselle tapahtumalle. Kelikin sattui kohdalleen. Juoksun aikana keli muuttui pilvisestä aurinkoiseksi ja iltapäivä oli lämmin. Se taisikin kruunata fiiliksen.
Oma juoksu pysyi hyvin kasassa. Asento pysyi jatkuvasti ryhdikkäänä ja kädet liikkuivat opetettua rataa vartalon sivuilla eikä hakeutunut heilumaan edessä ristiin. Jalat tuntuivat kohtuullisen kevyiltä ja askel rullaavalta. Ainoastaan vasemman jalan nilkan etuosa sekä säären etuosa antoivat välillä kramppimaisilla otteilla merkkejä siitä, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Kun en jäänyt ajattelemaan kiputunnetta sen enempää, ei se noussut häiritsemään suoritusta. Paljon oli matkalla ohitettavia, mikä sinällään sai ainakin minut tsemppaamaan juoksuni kanssa. "Jos vähän rutistan, saan ehkä vielä noikin kiinni..."
Ensimmäisen kierroksen jälkeen tunsin, että voimat riittävät hyvin juoksun loppuun asti. Kiristin ainakin omasta mielestäni vauhtia toiselle kierrokselle. Viimeiset 2 kilometriä tulin mielestäni kovempaa kuin koko muulla matkalla. Viimeinen 700m tuli juostua mielestäni kovaa. Kiristin tahtia vielä 500m kohdalla, mutta 300m ennen maalia annoin vähän periksi, koska syke tuntui nielussa asti. Täysiä kuitenkin maaliin asti. Olin noin 6km kohdalla laskeskellut, että juoksuaika pitäisi jäädä tuntiin. Yritin kaikkeni, jotta saisin sen alle. Olin 60min tavoiteajan ilmoittautuessani asettanut itselleni ja siitä en halunnut tinkiä.
Maaliin saavuttuani Sports Tracker näytti 1h ja reilua 2 minuuttia. Olin sen kuitenkin laittanut päälle hieman ennen lähtöä, joten tiesin, että siinä voisi olla ehkä minuutti liikaa. Harmitti vähän, mutta eniten oli tunne, että nyt tuuletetaan. Takana on valtava määrä työtä, jotta tänä päivänä voin juosta. Olisi ollut upeaa jakaa tämä maaliintulo jonkun läheisen kanssa, mutta ehkä joku toinen kerta. Onnea on toimivat puhelinyhteydet.
Sainkin Mariannelta viestiä, että koutsi on ylpee ja niin oli oma perhekin mukana tsemppaamassa mökkitunnelmissa. Siihen tunnetilaan saadut viestit tuntuivat erittäin hyviltä. Se, että juoksee 10km ei ole iso juttu, mutta se työ mitä tämän eteen on tehty, on iso juttu. Kukaan ei, en edes itse, voinut kuvitella viime kesänä, että juoksisin tänä kesänä. On kannattanut uskoa omiin unelmiin, ja on kannattanut olla sitkeä myös niinä hetkinä, kun on tuntunut siltä ettei jaksa mitään yhtään enää. Kiitos tsemppauksesta, tuesta, myötäelämisestä läheisille. Kiitos erityisesti niistä hetkistä, jolloin minusta ei ole välittynyt positiivinen asenne, ja siitä huolimatta olette jaksaneet kuunnella, tukea, seistä vierellä ja tsempata eteenpäin. Joskus se on ollut tunti kerrallaan, joskus päivä ja sitten viikko. Te olette nähneet sen läheltä ja se ei ole ollut kaunista. Viimeiset 2 vuotta ovat todella olleet elämäni haastavinta aikaa. Onneksi löysin vierelleni sopivan fyssarin ja pt:n, joiden kanssa nyt matkaa on kuljettu kuntoutuksen parissa. Nyt liikunta on toivottavasti muuttumassa kuntouttavasta ylläpitäväksi ja kehittäväksi. Uusia tavoitteita asetetaan juoksuun. Mutta jokaisesta lenkistä, golfkierroksesta jne. muistan nauttia. Ja kuunnella kroppaani.
Mutta takaisin Lontooseen. Maaliin saavuttuani tarjolla oli heti banaania ja vettä. Lähes heti sain myös finisher packin eli Champion -kassin, jossa oli erilaisia sponsoreiden tuotteita. Tapahtuma-alueella oli tarjolla lasillinen skumppaa ja matkalla alueelle sain vielä finisher -korun. Se on Alex Monroen tapahtumaa varten suunnittelema koru. Nyt se roikkuu makuuhuoneeni peilissä. Korun vieressä on laatta, jossa lukee Make each day your masterpeace. Ja minähän teen.
Päästyämme hotellille saimme netin kautta tietoa virallisista ajoista. Ja sittenhän se riemu repes. Mä juoksin sittenkin 10km ALLE TUNTIIN! :) Aika oli täpärästi 59.36. Tarkemmat kilometriajat tuossa kuvassa. SUPERMAHTAVAHYVÄTSEMPPIFIILIS!!! Palkitsin itseni uusilla trikoilla. Nike Epic trikoot. Ihan EPIC -fiilis.
Nyt on siis palattu kotiin. Golfia tulee pelattua 3 kierrosta viikkoon, enempää kroppa ei kestä.
Sen lisäksi käyn lenkillä, kerran viikossa pilataksessa ja salilla. Salitreeniä voisi nostaa 2 kertaan viikossa silloin, kun ulkona kelit ei ole hyvät. Tällä viikolla molempien jalkojen penikat ovat olleet tosi arat (maanantain 400m vetojen jälkeen, paras 400m aikaan 1.26), mutta muuten kroppa tuntuu hyvältä.
Syksylle olisi kiva katsoa vielä jokin 10km juoksutapahtuma esim Tampere puolimaratonille tai Midnight Run Helsingissä. Tapahtumista tuntuu saavan hyvää tsemppiä omaan treenaamiseen ennen ja jälkeen. Kokeile säkin, jos et ole jo kokeillu.
Muistakaahan myös levätä ja nauttia kesäulkoilusta. Ollaan kuulolla. :) Aurinkoa teidän jokaisen viikonloppuun! Mä aion golfata, mitäs sä meinaat?
